Siispä...olimme tyttäreni kanssa siellä Tunisiassa.
31.8.2011 saavuimme Kartakon kentälle illansuussa . Jotenki oli jo silloin vaisu tunnelma.
Tässä muutama kuva asuntomme edustalta.
Lammas katras meni joka päivä aivan oven vierestä laitumelle,eli ruoka tuli melkein sisäään :)
Mutta tämä oli kyllä kuvaamisen arvonen. Tunisialainen hevoskuljetus.
Oli pakko saaha kuva.
Niin kaks viikkoa meni ihan suht mukavasti . 16.9 tuli minun lähtöpäivä kotiin.
Lensin Roomaan tarkotuksena siitä jatkaa Suomeen ,mutta kuinkas kävikään.
Tunisairin lento oli myöhässä joten myöhästyin jatkolennolta ...ei muutako takasi Tunisiaan.
Mietin tuolla takasi lennolla että mikähän tarkotus tällä oikein on.
Seuraava päivä lauantai oli jo aika omituinen,sunnuntaina alko sitte tapahtua. Tyttäreni mies (tunisialainen) oli
niin outo,hän ei paljoa puhellu. Sanoinki tyttärelleni että eiköhän pakata kamppeet ja lähetä vaikka Papan (Hichemin isä) luo ja sieltä sitte kotiin. Tuumasta toimeen pakkasimme ja olimme lähössä mutta eipä meitä niin vain päästetty. Onneks kuitenki naapurit tuli apuun ja pääsimme heidän luo,mutta tyttäreni passi,rahat ja pankkikortti joutui miehensä käsiin eikä saatu niitä takasi.
Oli tarkotus että olemme yötä naapurissa ja maanantaina mennään sitte Konsulaattiin pyytämään apua.
Mutta päädyimme siihen ratkasuun että Hichem jää naapuriin ja me mennään hänenasuntoon ja hän lupas olla häiritsemättä meitä.
Olimme nukkuneet pari tuntia kun ovelta lko kuulua koputusta ja huutoa että aukaskaa ovi. No ei tuumattukkaan ,mutta sitte alko rytistä,Hichem potkasi taka oven auki ja tuli sisälle.
Siitä alko meidän kauhun yö ja pitkä. Hän piti meitä vankina puukolla uhaten kokoyön .
Rukoilin kokoajan että TaivaanIsä suojelee ja varjelee meitä ,valillä huusimme apua mutta kukaan ei tullu auttamaan. Välillä tuli epätoivon hetkiä että me ei päästä hengissä kotiin.
Sitte aamulla 7 aikaan tuo mielipuoli sitte nukahti ja sillon meitä vietiin,takaovesta pääsimme pakoon ja naapurin ikkunan alle apua huutamaan. Kahlasimme nilkkoja myöten vedessä kunnes sitte selvis että se oliki ylimennyttä viemärin sisältöä siis kusi ja paskavedessä suomeks sanottuna. Mutta ei sekään haitannu kunhan päästiin vain pakoon ja turvaan.
Sieltä sitte lähdimme taksilla iltapäivällä kohti lentokenttäää,tyttäreni oli pakko valehdella miehelleen että hän saattelee äidin koneeseen ja tulee sitte takasi.
Kentällä sitte säntäsimme ensimmäisen poliisin tykö pyytämään apua. He hommasivat meille taksin joka vei meidät konsulaattiin josta sitte kehotettiin menemään polisilaitokselle tekemään passin katoamisilmotus ja rikosilmotus. Niin teimme ja olimme siellä seuraavan yön turvassa .
Aamulla sitte 3 poliisia vei meidät konsulaattiin josta meille hommattiin hotellihuone jossa olisimme piilossa ja turvassa. Konsulaatista oltiin kokoajan sanottu Hichemille että olemme heidän suojissa,eikä kerrottu että oltiin hotellissa sillä hän oli meitä etsinyt Tunisin hotelleista.
Siellä sitte oltiin 3 yötä kunnes saatiin lentoliput Pariisin kautta Helsinkiin.
Konsulaatista lähti 2 naista meitä saatteleen kentälle ja oottivat että päästiin turvatarkastukseen.Sitte oltiin turvassa.
Koneeseen päästyämme tuli sitte itku..helpotuksesta ,olimme turvassa ,hengissä matkalla kotiin.
Meni monta viikkoa /kuukautta ennenku oli turvallinen olo,ens alkuun me ei uskallettu kotonakaan yksin lähtiä ees kauppaan .
Mutta nyt ollaan jo aikalailla toivuttu tuosta kauhujen yöstä.
OLEMME KOTONA JA TURVASSA KIITOS HERRALLE.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti