Lauantaina olin siskon kans Oulussa askartelu tapaamisessa. Oli mukava taas tavata tuttuja.
Seikkailuaki oli mukana . Mietittiin Limingan huoltoasemalla että mite osaamme tapaamispaikalle,soitin jo Minnalle mistä rampista pitää mennä. Aivan ku ihmeenkaupalla viereemme ajo auto josta huiskutettiin ...jee tuttuja kasvoja. Niimpä näillä oliki kartta mukana ...me taas ku unohettiin ottaa ohjeet mukaan.
Näin päästiin sitte perävilkkaa ajaen perille.
Sitte piti löytää Kimin asunto Tuirasta mutta seki oli onneks aivan lähellä tätä tapaamispaikkaa.
Mutta sitte piti osata vielä ajaa Kelloon ,kyllähän meille karttaa näytettiin ja opastettiin mistä pitää ajaa ja aikalailla suunta oliki oikea mutta sitte piti jo taas soittaa tyttärelle ...ollaan hukassa ,mutta onneks ei sitte oltukkaan kovin paljoa ajettu ohi siitä mistä piti kääntyä.
Ja kun moottoritielle päästiin niin sitte oliki jo helppo nakki osata perille.
Siellä me sitte oltiin 4:n lapsukaisen kanssa yö ja päivällä ajettiin kotiin.
Oli taas ihana tavata lapsenlapsia.
Jospa tännekki jotain kirjottelis pitkästä aikaa. Tuo naamakirja vie kaiken nettiajan ja varsinki ku on hurahtanu nopihin Farmeihin.Niissä se aika menee ettei huomaakkaan,,,huvinsa kullaki.
Monenmoiset huolet ja murheet painaa mieltä . Joskus tuntuu että vihtiikö sängystä nousta.
Veli on kovin huonossa kunnossa sairaalassa, hengityskoneessa oli ainaki vielä eilen. Sisko meni tänään sinne ja pyysi muaki mukaan mutta olen lasten kanssa täällä Kannuksessa ja en pääse mukaan vaikka ois kyllä mieli tehny mennä käymään.
Onneks on rukouspuhelin auki aina TaivaanIsälle muuten en jaksais.
Viime vuonna näihin aikoihin istuimme tyttären kanssa isän vierellä vuodeosastolla . Mutta toivomme parasta että veli selviäis ja sais vielä lisäaikaa. Ja toivon ja rukoilen että muutki huolta tuottavat asiat selviäis
parhainpäin ja kääntyis vielä siunaukseks.
